Eero Suvilehdon runot kertovat surusta,
kuolemasta ja elämänkohtaloista Balkanilla. Mukana on myös luontokuvauksia,
maaseudun ja kaupungin elämää.
Eero Suvilehto on asunut
Balkanilla, tutkinut historiallisten murrosten kuvausta Bulgarian
kirjallisuudessa ja toiminut tulkkina pakolaisille, joten hänellä on
paikallistuntemusta Balkanin alueesta.
Suvilehto kuvaa vaikeita
aiheita ja sodanjälkeistä Balkania hyvin. Absurdi ja surullinen tunnelma tulee
hyvin esille ja lukija voi kuvitella millaista on elää sodan jättämän köyhyyden
keskellä.
Myös toivo ja elämän
jatkuminen näkyy runoissa, mutta haikea ja surullinen tunnelma säilyy.
Esimerkkejä:
”Tankki kolisteli unet
solasta,
Kuului huutoa ja laukaus, nyyhkytystä.
Kuului huutoa ja laukaus, nyyhkytystä.
Päivällä tuuli pyyhki verta
auringosta,
unohdus ei ole yhtä nopea.”
Pensaat mustin lehdin.
Laaksossa sytytellään tulia.
Yö haisee sudelle.”
” Tuuli käy haarapääskyn
sydämeen
Välähtävät sakset
Välähtävät sakset
Sydämessäsi
On maailman mentävä reikä”
On maailman mentävä reikä”
"Persikka putosi.
Kyyhkyset juoruilevat,
niitän leskelle heinää."
-Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti